Haaviston epäonnistuminen Sudanissa?

Nyt vellova presidentinvaalikeskustelu etsii ehdokkaista kaikenlaista sisältöä, jota voitaisiin käyttää heidän arviointiinsa puolin ja toisin. Yksi seikka liittyy Pekka Haaviston pestiin Sudanissa Euroopan Unionin erityisedustajana.

Facebookissa ja muualla näkee mainittavan, että Haavisto olisi epäonnistunut tehtävässään. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa.

Asiaan liittyvä ja referoitu dokumentti on ajatushautomo Atlantic Initiativen julkaisema kriittinen ja myös opetuksia etsivä raportti nimeltään Implementing Peace in Sudan: Lessons for the EU Common Foreign and Security Policy (PDF).

Transatlanttisen yhteistyön parantamiseen ja uusien poliittisten ratkaisujen etsimiseen perustetun järjestön taustavaikuttajiin ja tehtäviin voi tutustua täältä.

Tämä kyseinen dokumentti siis arvioi EU:n Sudan-politiikkaa ja käy läpi koko prosessin lähes loppuun asti. Lainatuin kohta kuuluu:

• "In 2005, the Council of the EU issued the mandate for the first EUSR to Sudan, Pekka Haavisto...The politically proactive and independent Haavisto failed to acknowledge the limits of his mandate and was replaced by a Danish diplomat Torben Brylle who respected the limitations set by leading member states. As a result, the current EUSR has to focus on shuttle diplomacy and representational aspects of the job, while policy proposals are met with suspicion."

Rajat, joissa piti toimia olivat käytännössä sukkuladiplomaattisia ja edustuksellisia, eikä poliittisia aloitteita otettu nurisematta vastaan. Aloitekykyinen ja itsenäinen Haavisto vaihdettiin tanskalaiseen diplomaattiin.

Raportti jatkaa myöhemmin:

• "The EU thus far managed to get foreign policy visibility yet failed to effectively synchronize and utilize its power in Sudan."

Ja tämä siis uuden tanskalaisen erityisedustajan kaudella.

Kritiikki jatkuu:

• "The lack of coordination with member states present in Sudan and the local EU representative provide concrete barriers that as yet remain to be overcome. A more regular forum and policy coordination are  necessary...The lack of political support for a coordinated approach by member states in Sudan is another weak point. Member states interested in maintaining a national approach to the CPA and Darfur do not prefer a stronger coordination by the EUSR"

Eli jotkin EU jäsenvaltiot halusivat toteuttaa omia kansallisia lähestymistapojaan sen sijaan, että EU olisi toiminut yhteisesti, ja tämän vuoksi EUSR eli Euroopan Unionin erityisedustajan voimakas koordinointi ei miellyttänyt niitä.

Nyt päästäänkin sitten varsinaiseen asiaan eli kohtaan, jota Haavistoa tässä Sudan-asiassa kritisoineet eivät ole lainanneet:

• "Haavisto tried to coordinate the EU mechanisms and provide more policy guidance, disregarding the limits set by the member states. This lead to discontent by a number of member states who, before long, replaced him with a more suitable successor. This lack of support for a more proactive and unified approach weakened the mission and kept the EU from becoming a real actor"

Eli Haavisto, joka vaihdettiin noin vuoden jälkeen uuteen tanskalaiseen erityisedustajaan yritti ihan alusta asti tehdä juuri oikeita asioita, jotta kaikelta sen jälkeiseltä poliittiselta epäyhtenäisyydeltä olisi vältytty, ja EU olisi voinut toimia voimakkaammin yhtenäisenä rintamana. Kenties rauha olisi lopulta jopa tullut nopeammin, ellei joidenkin jäsenvaltioiden vallanhalu ja sooloilu olisi sotkenut EU:n yhteistä rintamaa ja ääntä.

Tämä raportti siis, jota nyt monissa paikoissa lainataan todistaa itsessään alkuperäisen väitteen vääräksi, eli että Haavisto olisi epäonnistunut. 

Haavisto ehti olla Sudanissa niin vähän aikaa, että rauhanprosessin aikaansaamattomuuden kasaaminen Haaviston harteille on täydellisen hölmöä. Itse asiassa Haavisto tuon raportin mukaan teki oikeaa työtä oikeassa paikassa (EU-)poliittisesti ongelmaisessa toimintaympäristössä. Hänet vaihdettiin, koska se soti joidenkin tiettyjen jäsenvaltioiden omia itsekkäitä kansallisia intressejä vastaan. Raportti on siis kriittinen EU:n jäykkiä ja koordinoimattomia mekanismeja vastaan ja näkee Haaviston niiden järkevänä ja oikein toimivana osana.

Jos jatkaa tuon raportin lukemista tuosta viimeisestä lainatusta kohdasta, niin se edelleen vain alleviivaa tähän mennessä tekemiään johtopäätöksiä ja löydettyjä opetuksia.

Kirjoittanen samanlaisista väärinkäsityksistä lisää myöhemmin.